maanantai 18. joulukuuta 2017

Tietoiskuja ajankohtaisista ympäristöongelmista

Ensimmäisessä jaksossa eräällä BI02-kurssilla oli tehtävänä tehdä tietoisku jostain itseä puhuttelevasta ja ajankohtaisesta ympäristöongelmasta. Rajatun aihealueen puitteissa käsiteltävä aihe ja toteutustapa olivat vapaavalintaiset. Ehtona kuitenkin oli, että tietoisku suunnataan jollekin itse valitulle yleisölle.


Tämä blogipostaus käsittelee siis niitä töitä, joiden julkaisualustaksi on valittu digitaalinen muoto ja yleisöksi Lyskan blogin lukijat. Ohessa on muun muassa digitaaliseen muotoon tehty posteri ja blogikirjoituksia, jotka avautuvat painamalla niihin johtavista linkeistä.


Mira-Maria Schreiber





keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Ylioppilas- ja itsenäisyyspäiväjuhlan runoesitys

JA NÄEN SISUKKUUTTA  

Katson sinua
Kun kasvat ja laajenet
Et mannuiltasi etkä männyiltäsi
Mutta maaltasi, mieleltäsi
Et tuhansilta järviltäsi, et soilta tai kuusiltasi

Mutta ihmisiltäsi, kulttuuriltasi
Niiltä, jotka merkitsevät, niiltä, jotka sinut tekivät


Avaat kätesi ja otat sen vastaan
Hoidat ja katsot perään
Niitä,  jotka ottavat askeleen tuntemattomaan
Ja niitä, jotka uskaltavat sanoa sanottavansa
ja muuttaa sen, minkä tulee olla muuttuvaa
Ja niitä, jotka eivät pelkää tukea toisiaan
ja puolustaa oikeaa, jonka tietävät olevan


Katson sinua

Maa, jonka kansalaiset eivät tahdo nähdä naapurinsa näkevän nälkää, 

eikä vieressä kohoavan korkeuksiin toisten keräämiä tiilikasoja




Maa, jonka kansalaiset vaalivat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta viimeiseen hengenvetoonsa saakka, eivätkä edes pysty kuvittelemaan elitistejä elämään seuduillansa

Maa, jonka kansalaiset uskaltavat vastustaa ja vaatia sitä, mikä on oikein

ettei kukaan tule torjutuksi tai menetä sitä,

mikä tulee olla kaikkien mahdollisuus ja arvokkuus


Maa, joka asuu ripoteltuna luonnon korpeen ja urbaaniin kaupunkiin,

ja asuu yksin, mutta ylittää turpeet ja mukulakivikadut ottaakseen toisen kädestä kiinni, keittäen kahvit, kun aika tulee olla taas yhdessä, ja katsoa eteenpäin, sinne missä valoa tarvitaan


Katson sinua
Missä ihmisten ei tarvitse pelätä
Missä ihmiset rohkenevat toivomaan
Missä ihmiset luovat uutta ja vaalivat vanhaa
Ja tietävät eron siihen, kumpaa vaaditaan



Katson sinua
Kuinka vauhti vain kovenee
Kuinka ihmiset, jotka sinut asuttaa
Vievät sinua eteenpäin



Ja kuinka teet kaikkesi pysyäksesi mukana
Mutta saatkin huomata,
että huominen on jo tuloillaan siitä huolimatta


Väliäkö sillä, onko se räntäsateessa vaiko ruskassa
Tai onko se dieselillä taikka vetyautolla,
innovaatioita yliopistosta vaiko start-up:ien teknologiaa


Täällä Suomen maassa mennään neljänkymmenen asteen pakkasessa jäällä pilkkimään,

tai soudetaan kymmenen kilometriä kaatosateessa järven päähän mökkeilemään
Me menemme satanen lasissa
Pohjoisessa taikka maailmalla


Täällä ihmiset päättävät

täällä ihmiset päättävät 
Miten meidän maassa eletään
Eikä yhtään huonosti,



jos sitä nyt minulta kysytään


Katson sinua, katson sinua
Maani Suomi


Edellä on runo, minkä tunnelmalliseen musiikkiin deklamoimalla juontajat Milla Laakso ja Aleksi Pesonen aloittivat vuoden 2017 ylioppilas- ja itsenäisyyspäiväjuhlan viime tiistaina 5.12.

Kyseinen runo on omaa käsialaani, ja palkittiin Lahden runomaratonin järjestämässä  ”Hullun hieno Suomi” –runokilpailussa Junior-sarjan ensimmäisellä palkinnolla tänä vuonna. Juhlaseremonian aloitusjuonnoksi sen oli sopivaksi tyylitellyt äidinkielen opettaja Eija Toivainen. 

Alkuperäinen runo ilmestyy Lahden runomaratonin julkaisemassa Katson sinua maani -antologiassa kilpailuun erään toisen lähettämäni runon sekä muiden osallistuneiden tekemien runojen kanssa. Runokirjan julkistamistilaisuus pidetään lauantaina 16.12. Lahdessa. 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Lyskan ylioppilas- ja itsenäisyysjuhla

Itsenäisyyspäivän aattona 5.12. Lyseonpuiston lukiolla juhlittiin syksyn uusia ylioppilaita ja Suomen satavuotiasta itsenäisyyttä. Rakennus oli tupaten täynnä opiskelijoita, koulun henkilökuntaa, ylioppilaiden lähimmäisiä ja juhlamieltä. Itse sain aitiopaikan piippuhyllyltä.
Juhlat käynnistyivät, kun ylioppilaat saapuivat yleisön laulaessa Lippulaulua. Lippukulkueen jälkeen kuultiin Lyskan opiskelija Lotta Laitilan kirjoittama runo Ja näen sisukkuutta, jonka esittivät (niin ikään lyskalaiset) Milla Laakso ja Aleksi Pesonen. Suomalainen olemus tiivistyi runoon upeasti ja se viritti yleisön itsenäisyyspäivän tunnelmaan.
Runon jälkeen oli perinteiden vuoro. Sodassa kaatuneiden muistomerkille laskettiin seppele ja vanhin vuosikurssi luovutti vapauden viestin nuoremmille opiskelijoille. Juhlapuheen piti eversti, sotaorpo Mikko Virrankoski. Puheessaan hän muisteli Suomen itsenäistymisen vaiheita ja pohti Suomen tulevaisuutta.
Myös musiikilla oli juhlassa suuri rooli. Lyskan juhlaorkesteri esitti Esa Tikkalan johtamana marssisävelmiä ja säesti yhteislauluja. Kaunis ohjelmanumero oli myös Emilia Heikkilän pianoesitys, jossa hän soitti muunnelmia kansanlaulusta Älä itke äitini.

Lyseonpuiston lukion juhlaorkesteri,

Seuraavaksi oli ylioppilaiden vuoro loistaa. Ylioppilastodistusten ja -lakkien jaon jälkeen laulettiin Gaudeamus Igitur ja kuultiin rehtori Tuovi Palomaan onnittelupuhe. Ylioppilaan puheen piti Laura Selkälä, ja tunteikas puhe sai yhden jos toisenkin herkistymään. Tänä vuonna kuultiin myös ylioppilaan äidin kiitospuhe, jonka piti Elina Tapio-Uusitalo.



Juhlan lopuksi laulettiin Maamme-laulu. Sen aikana minussa heräsi ylpeyden tunne. Ylpeys tietysti siitä, että olen suomalainen, mutta myös siitä, että olen lyskalainen. Viime vuonna sain nauttia ensimmäistä kertaa Lyskan itsenäisyysjuhlasta ja silloin kaikki oli uutta ja upeaa. Tänä vuonna tiesin jo osittain mitä odottaa, ja juhlan aikana olin niin ylpeä siitä, että Lyskalla osataan juhlia Suomea ja ylioppilaita niin kauniisti.

Onnea uudet ylioppilaat ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Kuvat: Tuukka Nerg