Tuulen humina, syksyn tuoksu ja henkeäsalpaavan kaunis ruska… Hiljalleen yltyvä veden solina ja joutsenten laulu. Laskevan auringon kauneus ja täydellisen suloinen hiljaisuus, joka kietoo syliinsä… Puiden lehdet humisevat tuulessa ja nuotion liekit tanssivat ja lämmittävät katsojiaan… Jos luulit tämän olevan jokin kuviteltu tarina, joudun kertomaan, että olet väärässä. Kyseessä on nimittäin vaellusretken kuvailua ja tunnelmia… :)
Osallistuin kahden ystäväni kanssa koulumme vaelluskurssille, jonka vaellusosuus oli 8. - 10.9. Kohteena oli Korouoma, ja tavoitteena noin kolmenkymmenen kilometrin vaellus. Kokonaisuudessaan meitä vaeltajia oli viitisenkymmentä. Vaellus tapahtui kuitenkin omissa telttakunnissa, mikä mahdollisti omassa tahdissa kulkemisen ja oman rytmin löytämisen. Usein saattoi kulua useita tunteja ennen kuin näki muita kurssilaisia. “Jälleennäkemiset” olivatkin monesti hauskoja ja aika kului hyvin kuulumisten jakamisessa ja jutustelussa.
Korouoman ympäristö on todella kaunista ja vaihtelevaa maastoa, mikä teki reissustamme erityisen miellyttävän. Pysähdyimme monesti vain ihailemaan kaikkea näkemäämme, varsinkin kun pääsimme vähänkin korkeammalle. Eräältä paikalta näki alas esteettömästi, ja sieltä löytyi laavu ja tulistelupaikka. Saimme iloksemme huomata, että kyseisellä laavulla oli muita vaeltajia, jotka eivät siis kuuluneet meidän ryhmäämme. Muutamien vilkutuksien jälkeen jatkoimme taas matkaa, mutta sillä kertaa hymysuin.
Eräs telttakuntalaisemme sai pitkin reissua mieleensä mielenkiintoisia vaaratilanteita, jotka me muut myöhemmin nimitimme “uhkakuviksi”. Niitä kertyikin kolmen päivän sisään monta, mutta yksikään niistä ei onneksemme toteutunut. Jos ei muuta niin saimme sentään hyvät naurut!
Muutama esimerkkiuhkakuva:
- telttamme lähistöllä olevat kelopuut kaatuvat yöllä päällemme
- isot irtokivet teltan lähellä antavat muille pelottavia päähänpistoja…
- teltta romahtaa päällemme yön aikana ja liiskaa meidät
- joku tipahtaa tiskatessaan järveen
- joku juoksee yksikaiteisella sillalla ja liukastuu siltä alas
- joku astuu ohi ja kierii alas
- kohtaamme nälkäisen karhun
- eksymme reitiltä emmekä löydä perille
Kokonaisuudessaan reissu oli oikein antoisa ja mukava. Meillä oli mahtava ryhmähenki ja uusia kokemuksia tuli useita. Oli todellakin ihanaa olla täysin luonnon keskellä kaukana koko modernista maailmasta. Asiat palaavat tietyllä tapaa tärkeysjärjestykseen, kun joutuu irti omasta arjesta. Kurssi on ollut todella hyödyllinen ja ennen kaikkea todella mukava. Suosittelenkin sitä ihan kaikille: kurssilla on paljon annettavaa, oli osallistuja kuka vain! :)
Mirva Kariniemi 3G
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tihkuinen, harmahtava perjantai-iltapäivä. Parkkipaikalla käy kuhina: ryhmä ihmisiä on lähdössä viikonlopun yli kestävälle seikkailulle läpi monimuotoisen Korouoman rotkolaakson. Mitä kaikkea matkalla voikaan tapahtua? Pääsemme seuraamaan tässä lyhyessä katkelmassa erään ryhmän tarinaa..
Ensimmäinen päivä starttaa innokkaissa merkeissä: kolmihenkinen ryhmä kävelee portin läpi kohti edessä häämöittävää seikkailua. Pieni sade ei lannista ryhmän jäsenten intoa, eihän heitä kuitenkaan ole sokerista valmistettu. Hetken aikaa kuljettuaan heidän täytyy kuitenkin pysähtyä säätämään rinkkojaan, minkä jälkeen matka jatkuu kohti leiripaikkaa. Ensimmäisen päivän leiripaikka löytyy nopeasti, ja yhtä nopeasti kohoaa teltta ja kohta metsän keskellä tuoksuu huumaava ruuan tuoksu. Pian ruokailun jälkeen ryhmän jäsenet kömpivät telttaan ja yö hiipii leiripaikalle; leiristä kuuluu enää tuulen ujellus ja sadepisaroiden ropina teltan seiniä vasten.
Toinen päivä starttaa koleasta, sateen kastelemasta teltasta. Aamutoimet sujahtavat nopeasti ja ryhmä on valmis päivän koitokseen: tiedossa on paljon kävelyä ennen seuraavaa leiripaikkaa. Päivän reitti kulkee ohitse Koronlatvajärven, jota ryhmä ihailee hetken samalla viettäen pienen tauon. Kuinka kevyt olo onkaan, kun rinkan saa pois selästä! Matka jatkuu, maisemat vaihtuvat ja juttu luistaa. Puolen päivän aikoihin ryhmä pitää hieman pidemmän tauon lounaan merkeissä. Lounaspaikalta matka jatkuu kohti Pajupuroa, jossa yhtä ryhmän jäsentä kohtaa yllätys: paikalle sattuu tuttu! Polun varrella vaihdetaan kuulumiset ja naureskellaan, kuinka pieni maailma onkaan! Pajupurolta matka jatkuu Piippukalliolle, joka on päivän päämäärä. Loppumatkasta ryhmän valtaa epätoivo: eikö leiripaikka saavu koskaan? Jalkoja särkee, rinkka painaa ja nälkä vaivaa pientä vaeltajan sielua. Voi sitä onnenpäivää, kun Piippukallion laavu näkyy! Teltta pystyyn, trangia tulille ja ruoanvalmistukseen! Illalla uni todellakin maittaa ja ryhmäläiset vaipuvat uneen. ZzzZZzZzzz…
Kolmantena päivänä matka jatkuu aamuvarhaiselle kohti Koivuköngästä, joka on matkan lopullinen määränpää. Matkaa Piippukalliolta Koivukönkäälle on hieman yli 6 km. Ennen Koivuköngästä on valittavana kaksi erilaista reittiä: joko jatkaa matkaa rotkon pohjalla lehtomaisessa maastossa tai nousta Julmakalliolle ja kävellä rotkon reunalla. Ryhmä päättää nousta Julmakalliolle. Nousu on jyrkkä ja raskas, mutta ylhäällä avautuvat maisemat ovat todella hienot! Reitti kulkee todella lähellä jyrkänteen reunaa, joten jokainen askel täytyy katsoa tarkasti, erityisesti kun ryhmä lähtee laskeutumaan maata kohden. Lasku jatkuu ja jatkuu, kunnes lopulta ryhmä saapuu portaille. Vaikka voisi luulla, että portaat helpottaisivat laskeutumista, ei asia kuitenkaan ole näin: osa askelmista on rikki ja ryhmän täytyy tarkasti, katsoa kestääkö askelman päälle astua. Portaiden laskeutumisen jälkeen matkaa Koivukönkäälle on noin 2 kilometriä. Väsymys painaa ryhmän jäseniä ja huojennus valtaa jäsenet, kun Koivukönkään parkkipaikka häämöttää: pian 30 km on taputeltu ja kotimatka voi alkaa! Reissusta jäi matkalaisille hyvä, vaikkakin väsynyt olo.
Koivukönkään parkkipaikalle saavuttuaan eräs ryhmän jäsenistä oli totaalisen loppu. Matka oli mukava, mutta kyllä se 30km tuntuu jäsenissä! Suosittelen kyllä vaelluskurssia kaikille, vaikka se voi olla fyysisesti rankkaa, mutta kokemus ja ystävien kanssa ajan viettäminen peittoavat väsymyksen mennen, tullen ja palatessa!
Ursula Karjalainen 3G
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti