tiistai 15. elokuuta 2017

Cesme-projektimatka Noreen

Maanantaina 29.5.2017 aamuyöstä 7 Lyskan opiskelijaa sekä kaksi opettajaa, Raimo Huhtala ja Timo Lakkala, lähtivät Rovaniemen lentokentältä kohti Norjaa. Kyseessä oli Cesme-projektiin liittyvä projektimatka Oslon lähellä sijaitsevaan kylään Noreen. Aikaisemmin tänä vuonna 7 muuta lyskalaista osallistui yhdessä Raimo Huhtalan ja Janne Oinaksen kanssa ensimmäiseen Cesme-projektimatkaan, jossa käytiin vierailemassa Mikolowissa Puolassa.

Cesme-projekti on kansainvälinen matematiikkaprojekti, jonka tarkoituksena on antaa nuorille varmuutta matematiikan ja kielten käyttöön sekä mahdollisuus päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Samalla projektissa perehdytään energiakysymyksiin ja tutkitaan nuorten älylaitteiden energiakulutustottumuksia. Projektissa on osallisena yksi koulu Tsekin tasavallasta, Suomesta, Norjasta ja Puolasta.

Saavuimme maanantai-iltapäivänä Numedalin lukioon. Muilla oli alkanut koulussa vuoden viimeinen koodiviikko, mutta me projektimatkalaiset olimme suorittaneet kokeet jo etukäteen, joten koulu oli siltä osin suoritettu. Pitkän matkan jälkeen alkoivat tutustumisleikit, joita norjalaiset nuoret olivat meille suunnitelleet. Puolasta ja Tsekin tasavallasta tulleet opiskelijat olivat saapuneet määränpäähän jo lauantaina, joten meidän suomalaisten täytyi etsiä paikkamme ryhmästä, mikä onnistui melko kankeasti ensimmäisenä päivänä, kun muut olivat jo tutustuneet toisiinsa. Norjalaiset kuitenkin onnistuivat varsin hyvin saamaan meidätkin mukaan porukkaan. Teimme yhdessä tacoja lukion kotitalousluokassa ja söimme yhteisen illallisen, ennen kuin lähdimme busseilla ja muilla kyydeillä isäntäperheisiin, joissa asuimme tulevan viikon.

IMG_5795.JPG

Opiskelijoita Numedalin lukiossa on hyvin laajalta alueelta, ja niin ollen aina iltaisin, kun oli aika palata isäntäperheisiin, hajaannuimme kaikki hyvin kauaksi toisistamme. Koulumatkat ovat alueella pitkät, jopa tunnin mittaiset, ja suurin osa opiskelijoista kulkee ne bussilla. Noren keskustassa ei ollut kuin yksi kauppa ja kirkko lukion lisäksi, mikä kertoo paikan pienuudesta.

Ensimmäisen päivän jälkeen tulimme koululle yhdeksäksi. Meidät jaettiin ryhmiin ja meille annettiin tehtäväksi käsitellä raakamateriaali, jonka olimme saaneet aikaisemmin keväällä tekemästämme mittauksesta. Mittauksessa keräsimme viikon ajan dataa puhelimen akun ja sovellusten käytöstä.

Ensin kerätty data täytyi puhdistaa, minkä jälkeen jokainen ryhmä sai tehdä lyhyen tutkimuksen aineiston pohjalta. Kun tutkimukset olivat valmiit, ne esiteltiin kaikille.

IMG_5804.JPG IMG_5815.JPG

Toisen päivän jälkeen matkan haasteellisin osio oli ohi. Seuraavana päivänä projektilaiset laitettiin kuntoilemaan, kun ohjelmassa oli 20 km resiinapyöräilyretki Vegglistä Noreen. Tuolla välillä on vanhat ratakiskot, jotka on rakennettu, kun Rödbergiin, kaupunkiin hieman Noresta pohjoiseen, on rakennettu vesivoimalaa. Rakennustöiden jälkeen junaliikenne on lakkautettu alueelta, ja nykyään kiskoilla kulkee enää vain resiinapyöriä, joita mekin pääsimme kokeilemaan. Yhteen pyörään mahtuu kaksi ihmistä: yksi kyytiin ja toinen polkemaan. Puhelimien muistit täyttyivät kuvista, kun pääsimme ajamaan vuoren kupeessa kulkevia kiskoja pitkin, jotka pariin kertaan kulkivat tunneleidenkin läpi.

IMG_5871.JPG IMG_5956.JPG

Kiskot päättyivät Noren lukion eteen, ja osa opiskelijoista meni laskemaan laskuja, jotka oli annettu tehtäväksi ennen pyörämatkan alkua ja joihin piti kerätä tietoa matkan varrelta. Me muut opiskelijat kuitenkin lähdimme pyöräilemään takaisin Veggliin, sillä pyörät täytyi palauttaa lähtöpaikkaan.

Laskemista oli ohjelmassa myös torstaina, kun lähdimme tutustumaan vesivoimalaitoksiin. Norjan valtio on antanut vesivoimaloille paljon vastuuta ympäristöstä huolehtimiseen. Voimaloiden tehtävänä on ylläpitää jokiekosysteemejä muun muassa viljelemällä kalaa. Norjan vesivoima on kehittynyt paljon, ja siinä panostetaan ympäristötyöhön.

Pääsimme päivän aikana tutustumaan kalanviljelylaitokseen, uudenaikaiseen vesivoimalaan, jossa kaloja varten on jokeen upotettu kiviä ja joka päästää osan joen vedestä koko ajan virtaamaan joenuomassa. Tutustuimme myös vanhaan voimalaan Rödbergissä, minne vesi tuli ennen valtavia putkia pitkin ylhäältä vuoren rinteiltä. Iltapäivällä menimme puistoon grillaamaan.

IMG_6069.JPG

IMG_6092.JPG IMG_6102.JPG

IMG_6115.JPG

Seuraavana päivänä moni oli palanut kasvoista, sillä torstaina aurinko paistoi koko päivän. Perjantaina kuitenkin satoi, kun bussit veivät meitä Kongsbergiin. Kongbergistä jatkoimme Osloon junalla, jossa hätäisesti kävimme katsastamassa Oslon oopperatalon ja ostamassa tuliaiset. Sitten pitikin jo lähteä lentokentälle ja kohti kylmää kotikaupunkia.

IMG_6124.JPG IMG_6136.JPG

Projektimatka oli ehdottomasti onnistunut tavoitteissaan. Me tulimme varmemmiksi kieltenkäytössä. Pääsimme tutustumaan käytännön matematiikkaan ja fysiikkaan sekä saimme tutustua kulttuureihin ja niiden eroihin. Saimme myös nähdä opettajista uusia puolia ja löysimme uusia ystäviä. Seuraavana syksynä Cesme-projekti jatkuu Rovaniemellä, kun projektilaiset tulevat tutustumaan Suomeen Puolasta, Tsekin tasavallasta ja Norjasta.

Teksti: Kaisja Semenoja

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Väistyvän rehtorin tervehdys

Jaa että miltäs tuntuu?

Hienojen kevätjuhlien ja läksiäisten jälkeen tuntuu hiukan haikealta. Mukavat muistamiset lämmittivät mieltä. Oli valtavan upeaa, että runokirjaan ”Jo Vain” oli kasattu myös opiskelijakunnan, opettajien ja koulusihteerien runoja; aivan tuli sellainen hyvä olo. Ikään kuin olisi saanut jotain valoa ja virkeyttä aikaiseksi. Samoin Esan sävellys riimin pätkään ”Taidosta ja Tiedosta” tuntui upealta. Ja se vieläpä esitettiin kantaesityksenä kevätjuhlissa! Mahtavaa!

Uudet ylioppilaat painavat lakit päähänsä. Kuva: Tuukka Nerg

Lakkiaisjuhlassa ylioppilaan puheen piti Inkeri Kinnunen. Kuva: Hanna Korhonen

Nyt näin ensimmäisiä eläkepäiviä vietellessä ei oikein tajua tilannetta. Tuntuu kuitenkin siltä, että ympyrä olisi sulkeutunut. Aloitin palkalliset kesätyöt 51 vuotta sitten Metsähallituksessa heti koulun päätyttyä kesällä 1966. Postiautolla lähdettiin heti viiden jälkeen kohti Liekopaloa. Auto oli täynnä meitä kesätyöläisiä. Vain minä ja Vuokko olimme alaikäisiä – 14 vuotiaita. 16 olisi pitänyt olla!
 
Ilma oli normaalin kylmä ja takatalvi koetteli. Iskimme maahan taimia urakkamiesten tahtiin lähemmäs 700 päivässä, vaikka 400 olisi riittänyt. Illalla viiden jälkeen olimme kotona. Nopean pesun ja ruokailun jälkeen sammuin sänkyyn ennen kuutta. Äiti herätti viideltä ja taas lähdettiin. Sinä kesänä näin ilta-auringon ensimmäisen kerran juhannuksen jälkeen, kun istutuksissa oli kahden viikon tauko. Olin metsähommissa 10 kesää. Voimien karttuessa jaksoi sitten valvoakin iltasella. Istutimme ns. Osaran aukeita useita kesiä. Kymmenittäin Muonion nuorisoa asui vanhoilla savotoilla kuin kesäleireillä. Yksi ammattimetsuri ja emäntä pitivät vahtia, ja siinä töitä piisasi.

Metsähommien taukoaikoina kannoin postia. Olen luultavasti edelleenkin Muonion pitkäaikaisin pyhäpostin kantaja. Palkka ei muita houkutellut. Pyryssä, pakkasessa ja pimeässä saattoi aikaa kulua 20-30 kilometrin matkaan kuusikin tuntia. Välillä piti hakea postilta uutta jaettavaa, kun kaikki ei postilaukkuun ja polkupyörän tarakalle mahtunut. Postinhoitaja Aune-rouva maksoi kuitenkin säntillisesti viikoittain kahden tunnin palkan.

18-vuotiaana sain ylennyksen työnjohtajaksi. Istutimme kesäisin satoja tuhansia taimia auringon korventamille kankaille ja kiveliöihin. Muonion äidit istuttivat taimia kuin kukkasia. Pojat kantoivat laatikoita. Valeistutuksilla yritimme pitää taimet kosteina ja hengissä. Siinä koulussa opin johtamisen perusteet – ihan kantapään kautta.

Ajatus sisätöistä pätkähti päähän heti armeijan jälkeen talvella 1973. Hyppäsin aamulla viiden jälkeen umpihankeen Kangosjärvessä suuntana Sulaojan kylmä savotta 10 kilometrin päässä. Sinne 40 asteen pakkasessa umpihangessa pimeällä tarpoessa tuli mieleen, että ainakin keskitalvella voisi olla mukava piirrellä kuvioita paperille jossakin lämpöisessä, muiden ihmisten kanssa.

Ja niinhän siinä kävi.

Olen saanut nauttia työstä nuorison kanssa hyvien työkavereiden kera.
Kiitollisin mielin palaan kierroksen alkuun ja katson, että mitähän nyt sitten tekisi, kun metsätkin on istutettu.

Rovaniemen Koskenkylässä
6.6.2017 Jorma Hämäläinen

Hämäläinen Lyskan kevätjuhlassa. Kuva: Lotta Laitila

tiistai 6. kesäkuuta 2017

Lukuvuoden päättäjäiset ja rehtorin läksiäiset

Perjantaina 2.6. Lyskalla pakerrettiin viimeisen koodipäivän merkeissä. Kokeiden jälkeen päästiin viettämään kevätjuhlaa, joka olikin tänä vuonna poikkeuksellinen: rehtori Jorma Hämäläinen lähti viettämään hyvin ansaittuja eläkepäiviä.

Juhla aloitettiin musiikinopettaja Esa Tikkalan säveltämällä alkusoitolla. Kevätjuhlassa esiintyi Lyseonpuiston lukion oma upea yhtye. Juhlatunnelmaan päästiin laulamalla Suvivirsi.

Lyskan yhtyeen jousi- ja puhallinsoittajat.

Musiikin jälkeen vuorossa oli rehtori Hämäläisen puhe ja runo. Hän toivotti uuden rehtorimme Tuovi Palomaan tervetulleeksi ja luovutti hänelle juhlallisesti flyygelin avaimen. Seuraavana jaettiin opiskelijoiden stipendit, eikä Hämäläinenkään jäänyt tyhjin käsin. Apulaisrehtori Kaisa Liljeberg antoi hänelle koko koulun väen puolesta runokirjan, johon oli koottu rehtorimme runoja sekä runotervehdykset kaikkien aineryhmien opettajilta. Opiskelijakuntakin kiitti rehtoria runomuodossa ja antoi hänelle kukkakimpun. Biologianopettaja Raimo Koposelta Hämäläinen sai linnunpöntön.

Biologianopettaja Raimo Koponen antoi rehtori Hämäläiselle linnunpöntön.

Kevätjuhlassa esiintyi myös Lyskan opiskelija Ida Mansikkasalo.


Hämäläinen saatettiin eläkkeelle raikuvin aplodein. Toivomme, että Hämäläisen kädenjälki näkyy koulumme mahtavassa ilmapiirissä vielä jatkossakin!



Kuvat: Lotta Laitila

keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Lyseonpuiston lukio mukana kansainvälisessä matematiikkaprojektissa

Lyseonpuiston lukio on yksi neljästä Consumption and Energy Sources in Modern Education (CESME) -projektiin osallistuvista kouluista. Muut projektiin osallistuvat koulut ovat  Norjasta, Puolasta ja Tsekistä. Projekti tarjoaa opiskelijoille mahdollisuuksia luoda itselleen valmiuksia opiskella myös kansainvälisessä ympäristössä luonnontieteiden ja matemaattisten aineiden parissa. Tämän lisäksi tärkeimpiä tavoitteita ovat englannin kielen taidon parantaminen ja kansainvälisten suhteiden luominen.

Projektia toteutetaan vierailemalla jokaisessa osallistujamaassa viikon ajan. Ensimmäinen projektimatka suuntautui Mikolowiin, Puolaan 13.-19.3, jonne Rovaniemeltä matkasi seitsemän opiskelijaa ja kaksi opettajaa. Mikolowissa teimme erilaisia opettajien valmistelemia energiankulutukseen liittyviä mittauksia kansainvälisissä ryhmissä. Jokainen ryhmä valmisteli tehtyjen mittausten pohjalta esitelmän yhdestä mittauksesta ja viikon päätteeksi esitteli ne  muille osallistujille. Esitykset auttoivat havainnollistamaan mittaustuloksia ja antoivat uskallusta esiintyä englannin kielellä, vaikka se ei olekaan opiskelijoiden äidinkieli.

Koululla tekemiemme mittausten lisäksi vierailimme hiilikaivoksessa, hiilivoimalassa ja sähkömuseossa sekä osallistuimme työpajaan, jossa tutkimme erilaisia luonnontieteellisiä ilmiöitä. Hiilikaivoksessa näimme konkreettisesti kaivoksen toimintaa sekä sen historiaa. Vierailu oli kiinnostava myös sen ansiosta, että menimme 3-kerroksisella hissillä 320 metrin syvyyteen.

Ohjatun toiminnan ulkopuolella meillä oli mahdollisuus tutustua paremmin muihin opiskelijoihin. Keskustelimme mm. koulujärjestelmistä ja niiden eroavaisuuksista sekä arkipäivisistä asioista. Toisiin projektilaisiin tutustumisen ansiosta projektista sai huomattavasti enemmän irti, sillä sen myötä kotiinviemisiksi jäi kehittyneiden taitojen lisäksi myös ystävyyssuhteita.

Mikolowin tapaamisen jälkeen projekti jatkuu uuden tapaamisen merkeissä Norjassa, jonne Lyseonpuiston lukiosta lähtee seitsemän uutta opiskelijaa. Kyseistä tapaamista varten mittaamme kouluissa mobiililaitteiden energiankulutusta. Mittausten tuloksia opiskelijat työstävät tapaamisen aikana .

Suomen projektitapaaminen on ensi elokuussa, jolloin projektilaiset muista maista tulevat vierailulle Lyseonpuiston lukioon. Suomeen saapuvat opiskelijat pääsevät kokemaan suomalaisen kulttuurin lähietäisyydeltä, sillä heidät majoitetaan Lyseonpuiston lukion projektilaisten koteihin.

Projekti on ollut jo tähän mennessä erittäin antoisa ja opettavainen kokemus, ja se jatkossa varmasti tarjoaa myös paljon hyötyä. Esimerkiksi kielitaidon kehittymisen huomasi Mikolowissa jo ensimmäisten päivien aikana, ja olemme vieläkin päivittäin yhteydessä muiden maiden projektilaisiin vapaa-ajalla.






Teksti: Jenna Karjalainen ja Saaga Salonen

maanantai 22. toukokuuta 2017

Lyskalle SM-hopeaa tilastokilpailusta

Tilastomatematiikan jatkokurssilla (MAA15) käyntiin lähtenyt tilastoprojekti saatiin päätökseen helmikuussa, kun MAOL ry julisti tämänvuotisen kilpailun voittajat. Siinä missä Lyska on aiemmin kolmesti voittanut koko kansainvälisen kilpailun, yllettiin tällä kertaa pelkkään hopeaan Suomen tasolla. Kilpailun aiheena oli Suomi 100-juhlavuoden kunniaksi historia, ja Lyskan tiimi (Teemu Flygare, Tuukka Mehtälä ja Robin Mäki) keskitti projektinsa 90-luvun laman vaikutuksiin suomalaisten nuorten hyvinvointiin. Voittajaposterin aiheena oli perisuomalaiseen tyyliin kuningas alkoholi.


Kaiken kaikkiaan mukava, tiedonhakua opettava projekti. Toki hopea on häpeä, joten tässä vaiheessa lähinnä kaduttaa”, kertoo Teemu Flygare, yksi Lyskan joukkueen jäsenistä.

Posterin aiheeseen päädyttiin pohtimalla merkittävimpiä viimeaikaisia mullistuksia Euroopan tasolla, ja yhdistämällä se kilpailun kohdeyleisöön. Lähteinä käytettiin esimerkiksi Kelan vuosikatsauksia sekä opetus- ja kulttuuriministeriön tutkimuksia. Posterissa pyrittiin tutkimaan valtion ja kuntien tekemien talousratkaisujen vaikutuksia perheiden ja erityisesti nuorten terveyteen, ja löytämiemme tuloksien laajuus yllätti itsemmekin. Julisteen tuloksia on lopuksi arvioitu kriittisesti, sillä esimerkiksi mielenterveyspalveluiden käytön prosentuaalinen kasvu voi hyvin kertoa itse palvelun käytettävyyden helpottumisesta. Juliste on nähtävillä Lyskan aulassa ja nettisivuilla.



TilastoTulostus.jpg
Voit katsoa julisteen parempilaatuisena alla olevasta linkistä:
https://drive.google.com/file/d/0B7a4_8ESQIA-ZlZhcENhQnhXTkU/view?usp=sharing

Teksti: Robin Mäki

maanantai 15. toukokuuta 2017

Äitienpäivän nostalginen yhteislaulutilaisuus

Äitienpäivänä 14.5.2017 pidettiin Lyskalla Suomi 100 vuotta suomalaista koululaulua -yhteislaulutilaisuus. Osanottajia tilaisuudessa oli yli sata aina lapsiperheistä eläkeläisiin.

Yhteislaulutilaisuudessa laulettiin yhteensä 16 laulua, jotka olivat joko suomalaisia kansanlauluja tai kansakoulussa laulettuja lauluja. Kansakoulussa aikanaan opiskelleille osanottajille tuttuja sävelmiä olivat erityisesti Seitsemän miehen voima, Peipon pesä, Oolannin sota ja Taivas on sininen ja valkoinen.

Yhteislaulujen lisäksi tilaisuudessa kuultiin opiskelijoiden ja alumnien musiikkiesityksiä, kuten koulumme tunnuslaulu Lyseonpuiston lukion laulu ja Unto Monosen säveltämä Lapin tango. Lyseonpuiston lukion laulun lauloivat Ida Mansikkasalo ja Saana Yli-Tepsa, ja Lapin tangon esitti englanninopettajamme Annukka Kurvinen.

Musiikkitapahtuma keräsi Lyskan aulaan runsaasti väkeä. (Kuva: Pia Ylisuvanto)

Koko tilaisuuden tunnelma oli nostalginen ja hyväntuulinen. Moni kansakoulussa opiskellut sai illan aikana laulaa iloisesti samoja lauluja, joita oli laulanut monta kertaa lapsuudessaan. Itselläni oli ilo nähdä isoäitini pääsevän laulamaan Peipon pesää ja Oolannin sotaa, joita hän aikanaan lauleskeli minulle, kun olin lapsi.

Tilaisuuden osanottajat lauloivat niin komeasti, että illan isäntänä ja kapellimestarinamme toiminut musiikin lehtori Esa Tikkala totesi meidän laulavan sieluistamme. Minulla jäi todella lämmin vaikutelma tapahtumasta. Olen iloinen, että sain jakaa laulamisen ilon äitini ja isoäitini kanssa juuri äitienpäivänä.

Teksti: Aatu Ylisuvanto

Välittämisen päivä joka päivä

Tiistaina 9.5. vietettiin Välittämisen päivää. Yhdessä Rovaniemen Neuvokkaan kanssa järjestetty tempaus vei 176 Lyseonpuiston ensimmäisen vuosikurssin opiskelijaa ja 32 Neuvokkaan koulutettua vapaaehtoistyöntekijää välittämään hyvää mieltä, iloa ja virkistävää vaihtelua eri kohteisiin ympäri kaupunkia. Vapaaehtoistyönpäivä on paitsi osa lukion opetussuunnitelmaan kuuluvia, kaikille lukiolaisille yhteisiä opinto-ohjauksen opintoja, myös ainutkertainen ja innostava oppimistapahtuma. Suoritusmerkinnän ohella opiskelijat saivat oivan tilaisuuden kohdata erilaisia ihmisiä ja tutustua heidän elämäntilanteisiinsa sekä päästä näkemään arkea ja toimintaa erilaisissa palveluyksiköissä.

Tänä vuonna lukiolaiset saivat valita kohteensa 50 eri palvelupisteestä. Valikoimaan kuului muun muassa vanhusten ja kehitysvammaisten palvelukeskuksia ja asumisyksiköitä, päiväkoteja, alakoululaisten iltapäiväkerhoja sekä erilaisten järjestöjen toimipaikkoja. Opiskelijat saivat valita kohteensa vapaasti sen mukaan, mikä paikka ja sen suunniteltu ohjelma vaikutti itselle mieluisimmalta. Suosituimpien paikkojen - päiväkotien ja Tyttöjen talon - ilmoittautumislistat täyttyivät alta aikayksikön. Jos haluamaansa kohteeseen ei mahtunut enää mukaan, saattoi vapaaehtoistyön suorituspaikan valita vaikkapa työpäivän keston tai alkamisajankohdan perusteella: Se kun vaihteli kohteittain aamukahdeksan ja iltapäivällä kello kolmen väliltä. Työajat puolestaan vaihtelivat muutamasta tunnista täyteen työpäivään.

Koska Välittämisen päivän ydin on vuorovaikutus erilaisten ihmisten välillä, päiviä oli yhtä monenlaista kuin oli vapaaehtoistakin. Joillekin opiskelijoille tapahtuma oli mukava ja naurua täynnä oleva päivä, joka näytti, mistä auttamisen ilossa todella on kysymys. Kuitenkin useissa palvelupisteissä opiskelijat kohtasivat vaikeitakin asioita, kuten sairautta. Välittämisen päivänä jotkut kohtasivat ehkä jopa ensimmäistä kertaa elämässään esimerkiksi muistisairaita vanhuksia tai vaikeasti kehitysvammaisia ihmisiä, mikä saattoi herättää voimakkaitakin tunteita, joillain jopa ahdistusta ja huolta omasta tai läheistensä tilasta tulevaisuudessa. Ainakin erilaisten vaikeuksien kanssa kamppailevien ihmisten kohtaaminen sai arvostamaan omaa terveyttään ja toimintakykyään aivan uudella tavalla.

Vaikka Välttämisen päivä varmasti piristi ja tuotti iloa monelle, ei tempauksessa pohjimmiltaan ole kyse siitä, että yhtenä päivänä viedään hyvää mieltä ihmisille. Sen sijaan sen tarkoitus on auttaa meitä huomaamaan, kuinka suuri merkitys on sillä, että jokaisena päivänä muistaisimme todella välittää toinen toisistamme. Siis kuunnellaan, mitä toisella on sanottavana, ja yritetään ymmärtää. Jätetään puhelin välillä syrjään ja ollaan oikeasti läsnä. Ollaan lohduttavana olkapäänä ja iloitaan yhdessä onnen hetkistä. Annetaan kiireetöntä aikaa ja kerrotaan, että välitämme. Tehdään jokaisesta päivästä Välittämisen päivä.


Teksti: Emilia Tammilehto