keskiviikko 13. joulukuuta 2017

Ylioppilas- ja itsenäisyyspäiväjuhlan runoesitys

JA NÄEN SISUKKUUTTA  

Katson sinua
Kun kasvat ja laajenet
Et mannuiltasi etkä männyiltäsi
Mutta maaltasi, mieleltäsi
Et tuhansilta järviltäsi, et soilta tai kuusiltasi

Mutta ihmisiltäsi, kulttuuriltasi
Niiltä, jotka merkitsevät, niiltä, jotka sinut tekivät


Avaat kätesi ja otat sen vastaan
Hoidat ja katsot perään
Niitä,  jotka ottavat askeleen tuntemattomaan
Ja niitä, jotka uskaltavat sanoa sanottavansa
ja muuttaa sen, minkä tulee olla muuttuvaa
Ja niitä, jotka eivät pelkää tukea toisiaan
ja puolustaa oikeaa, jonka tietävät olevan


Katson sinua

Maa, jonka kansalaiset eivät tahdo nähdä naapurinsa näkevän nälkää, 

eikä vieressä kohoavan korkeuksiin toisten keräämiä tiilikasoja




Maa, jonka kansalaiset vaalivat tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta viimeiseen hengenvetoonsa saakka, eivätkä edes pysty kuvittelemaan elitistejä elämään seuduillansa

Maa, jonka kansalaiset uskaltavat vastustaa ja vaatia sitä, mikä on oikein

ettei kukaan tule torjutuksi tai menetä sitä,

mikä tulee olla kaikkien mahdollisuus ja arvokkuus


Maa, joka asuu ripoteltuna luonnon korpeen ja urbaaniin kaupunkiin,

ja asuu yksin, mutta ylittää turpeet ja mukulakivikadut ottaakseen toisen kädestä kiinni, keittäen kahvit, kun aika tulee olla taas yhdessä, ja katsoa eteenpäin, sinne missä valoa tarvitaan


Katson sinua
Missä ihmisten ei tarvitse pelätä
Missä ihmiset rohkenevat toivomaan
Missä ihmiset luovat uutta ja vaalivat vanhaa
Ja tietävät eron siihen, kumpaa vaaditaan



Katson sinua
Kuinka vauhti vain kovenee
Kuinka ihmiset, jotka sinut asuttaa
Vievät sinua eteenpäin



Ja kuinka teet kaikkesi pysyäksesi mukana
Mutta saatkin huomata,
että huominen on jo tuloillaan siitä huolimatta


Väliäkö sillä, onko se räntäsateessa vaiko ruskassa
Tai onko se dieselillä taikka vetyautolla,
innovaatioita yliopistosta vaiko start-up:ien teknologiaa


Täällä Suomen maassa mennään neljänkymmenen asteen pakkasessa jäällä pilkkimään,

tai soudetaan kymmenen kilometriä kaatosateessa järven päähän mökkeilemään
Me menemme satanen lasissa
Pohjoisessa taikka maailmalla


Täällä ihmiset päättävät

täällä ihmiset päättävät 
Miten meidän maassa eletään
Eikä yhtään huonosti,



jos sitä nyt minulta kysytään


Katson sinua, katson sinua
Maani Suomi


Edellä on runo, minkä tunnelmalliseen musiikkiin deklamoimalla juontajat Milla Laakso ja Aleksi Pesonen aloittivat vuoden 2017 ylioppilas- ja itsenäisyyspäiväjuhlan viime tiistaina 5.12.

Kyseinen runo on omaa käsialaani, ja palkittiin Lahden runomaratonin järjestämässä  ”Hullun hieno Suomi” –runokilpailussa Junior-sarjan ensimmäisellä palkinnolla tänä vuonna. Juhlaseremonian aloitusjuonnoksi sen oli sopivaksi tyylitellyt äidinkielen opettaja Eija Toivainen. 

Alkuperäinen runo ilmestyy Lahden runomaratonin julkaisemassa Katson sinua maani -antologiassa kilpailuun erään toisen lähettämäni runon sekä muiden osallistuneiden tekemien runojen kanssa. Runokirjan julkistamistilaisuus pidetään lauantaina 16.12. Lahdessa. 

perjantai 8. joulukuuta 2017

Lyskan ylioppilas- ja itsenäisyysjuhla

Itsenäisyyspäivän aattona 5.12. Lyseonpuiston lukiolla juhlittiin syksyn uusia ylioppilaita ja Suomen satavuotiasta itsenäisyyttä. Rakennus oli tupaten täynnä opiskelijoita, koulun henkilökuntaa, ylioppilaiden lähimmäisiä ja juhlamieltä. Itse sain aitiopaikan piippuhyllyltä.
Juhlat käynnistyivät, kun ylioppilaat saapuivat yleisön laulaessa Lippulaulua. Lippukulkueen jälkeen kuultiin Lyskan opiskelija Lotta Laitilan kirjoittama runo Ja näen sisukkuutta, jonka esittivät (niin ikään lyskalaiset) Milla Laakso ja Aleksi Pesonen. Suomalainen olemus tiivistyi runoon upeasti ja se viritti yleisön itsenäisyyspäivän tunnelmaan.
Runon jälkeen oli perinteiden vuoro. Sodassa kaatuneiden muistomerkille laskettiin seppele ja vanhin vuosikurssi luovutti vapauden viestin nuoremmille opiskelijoille. Juhlapuheen piti eversti, sotaorpo Mikko Virrankoski. Puheessaan hän muisteli Suomen itsenäistymisen vaiheita ja pohti Suomen tulevaisuutta.
Myös musiikilla oli juhlassa suuri rooli. Lyskan juhlaorkesteri esitti Esa Tikkalan johtamana marssisävelmiä ja säesti yhteislauluja. Kaunis ohjelmanumero oli myös Emilia Heikkilän pianoesitys, jossa hän soitti muunnelmia kansanlaulusta Älä itke äitini.

Lyseonpuiston lukion juhlaorkesteri,

Seuraavaksi oli ylioppilaiden vuoro loistaa. Ylioppilastodistusten ja -lakkien jaon jälkeen laulettiin Gaudeamus Igitur ja kuultiin rehtori Tuovi Palomaan onnittelupuhe. Ylioppilaan puheen piti Laura Selkälä, ja tunteikas puhe sai yhden jos toisenkin herkistymään. Tänä vuonna kuultiin myös ylioppilaan äidin kiitospuhe, jonka piti Elina Tapio-Uusitalo.



Juhlan lopuksi laulettiin Maamme-laulu. Sen aikana minussa heräsi ylpeyden tunne. Ylpeys tietysti siitä, että olen suomalainen, mutta myös siitä, että olen lyskalainen. Viime vuonna sain nauttia ensimmäistä kertaa Lyskan itsenäisyysjuhlasta ja silloin kaikki oli uutta ja upeaa. Tänä vuonna tiesin jo osittain mitä odottaa, ja juhlan aikana olin niin ylpeä siitä, että Lyskalla osataan juhlia Suomea ja ylioppilaita niin kauniisti.

Onnea uudet ylioppilaat ja oikein hyvää itsenäisyyspäivää!

Kuvat: Tuukka Nerg

torstai 23. marraskuuta 2017

Oulun abipäivien antimia

Abipäivillä lunta tuiskutti.

Torstaina 2.11. koulumme abiturientit saivat mahdollisuuden tutustua Oulun yliopistoon. Päivämme alkoi jo ennen aamuseitsemää, kun kokoonnuimme koululle, josta jatkoimme matkaa bussissa istuen. Osa taittoi matkan nukkuen, osa musiikkia kuunnellen. Muutamat olivat jo hyvin innoissaan tulevasta päivästä ja innostunut puheensorina täytti auton. Bussimatkalla saimme nauttia myös pakkaspäivän auringonnoususta.
     Saavuimme Oulun yliopiston Linnamaan kampukselle noin kello 10 aikaan aamulla. Emme olleet ainoita vierailijoita, minkä huomasi heti ihmispaljoudesta. Sulauduimme kuitenkin hyvin joukkoon ja itse en aina edes erottanut yliopiston opiskelijoita, opettajia ja abipäivien vierailijoita toisistaan.
  Yliopiston käytävät olivat täyttyneet eri alojen “standeistä”, joilla itse opiskelijat olivat esittelemässä omaa koulutusalaansa, jakamassa esitteitä sekä karkkia. Tämä oli loistava tilaisuus esittää mieltä askarruttaneita kysymyksiä liittyen vaikkapa opiskelijaelämään, itse koulutusalaan tai pääsykokeisiin.


Arkkitehtuurin koulutuksesta informoimassa.

  Standeillä kiertelyn lisäksi, luentosalit täyttyivät noin puolen tunnin mittaisista laajemmista koulutusalaesittelyistä ja ennakkoluulottomista abiturienteista sekä kiinnostuneista opettajista. Esittelemässä oli useasti joko alan opiskelijoita tai opettaja. Ohjelmaa oli läpi päivän eikä tekemisen puute päässyt yllättämään kertaakaan.

Kahoot-visaa käytettiin hyväksi kauppatieteiden koulutuksen luennolla.

 
Henkilökohtaisesti olin hieman pettynyt abipäiviin, sillä olin odottanut päivältä enemmän. Bussimatkat veivät yhteensä lähes seitsemän tuntia, kun taas yliopistolla vietimme vain reilut neljä tuntia. Osa koulutusalaesittelyistä oli hyvin mielenkiintoisia ja tarjosivat uutta, mutta joukkoon mahtui myös muutamia, joiden sisältö oli suoraan kuin yliopiston nettisivuilta.

Toisaalta, kyseinen torstai oli myös toivoa täynnä. Minulla sekä monella muulla vahvistui entisestään käsitys omasta tulevaisuuden koulutusalasta. Pääsimme sukeltamaan päiväksi yliopiston maailmaan ja seuraamaan tapahtumia ruohonjuuritasolta. Alojen opiskelijat jakoivat paljon arvokasta tietoa itse opiskelusta ja henkilökohtaisista kokemuksistaan, joita netistä tai esittelylehtisistä vähemmän löytää. Esimerkiksi lääketiedettä on mahdollista päästä opiskelemaan B:n papereilla ja alle 7.0 lukion päättötodistuksen keskiarvolla. Vähintäänkin pitkän päivän jälkeen uni maittoi.

Roosa Moilanen 3A

Kuvat: Tuukka Nerg

perjantai 17. marraskuuta 2017

Lyska maailmankartalle

Syksyn ylioppilaskirjoitusten tulokset julkistettiin tänään. Suomen parhaan tuloksen sai tänä syksynä lyskalainen Juhani Isojärvi, joka kirjoitti kahdeksan laudaturia. Oppiaineisiin lukeutui äidinkielen lisäksi luonnontieteellisiä aineita ja vieraita kieliä. Huikea suoritus! Lyseonpuiston lukiosta valmistuu tänä syksynä 56 ylioppilasta.


Lyseonpuiston lukiosta valmistuu tunnetusti monenlaisia taitureita. Pala Lyskaa löytyy nyt myös kirjallisuuden kunniagalleriasta. Lyskalta valmistunut Hanna Kauppinen on tänä vuonna palkittu Nuori Aleksis -kirjallisuuspalkinnolla teoksesta Kirja, jota kukaan ei koskaan lukenut.

Lyskalta valmistuneiden joukkoon kuuluu myös huippupianisti Väinö Jalkanen, joka raivasi tiensä välieriin saakka arvostetussa Maj Lind -pianokilpailussa. Jalkanen piti koulullamme 9. marraskuuta Spektri-konsertin, josta kuultiin esimakua jo edellisenä päivänä, kun Jalkanen soitti opiskelijoille muutaman valitun kappaleen.

Pianisti Väinö Jalkanen. Kuva: Lotta Laitila

Spektri.png
Lyskan opiskelija Vilma Karlssonin kuvitus.

perjantai 10. marraskuuta 2017

Lyskalainen muraali ilmestyy Veljeskotiin

Aikomus

Olen ryhmässä kaksi. Tarkoituksenamme on suunnitella ja toteuttaa Kuntotie 1 kuntoutuskeskuksen liikuntasalin seinään maalaus, josta keskuksen asiakkaat ja työntekijät iloitsisivat.

Salin muu sisustus ja valaistus tuli myös ottaa huomioon maalauksessa - värien kannattaisi olla mahdollisimman sopusoinnussa muun salin värimaailman kanssa. Meidän tuli huomioida myös se, etteivät värit olisi liian tummia tai muodot liian yksityiskohtaisia, sillä maalauspaikka on hieman hämärämmässä osassa huonetta.


Suunnittelu

Teimme ensimmäisellä tunnilla kukin kolme eri luonnosta siitä, minkälainen seinämaalaus voisi olla. Ryhmissä päätimme luonnoksista kuusi sopivinta, jotka esittelisimme toimitilan asiakkaille ehdotuksina sekä esimerkkeinä siitä, mitä tilaan voisi tulla.

Asiakkailla, joita me pääsimme ryhmän kanssa haastattelemaan, ei ollut erityisen paljon mitään tiettyjä toiveita tai ehdottomia kieltoja seinämaalauksen teemasta tai aiheesta, mutta tuli ilmi, että he toivoisivat jotain esittävää lappilaista, mahdollisesti keväistä, luontomaisemaa.

Näillä päivitetyillä tiedoilla lähdimme uudelleen ryhmissämme miettimään, minkälaista teosta voisimme tarjota asiakkaallemme. Käytimme lähtökohtana aikaisempaa luonnosta, jossa ilmeni valmiiksi jo värimaailmakin, ja lähdimme siitä liikkeelle.

Kokosimme valmiista seinämaalaussuunnitelmasta teoksineen ja värikarttoineen planssin, johon kuului myös lyhyt selitys suunnitelmasta nimineen kaikkineen. Oman ryhmäni teoksen nimeksi päätimme “Kurjet suolla” ilmiselvistä syistä, ja koska ajattelimme sen miellyttävän kokonaisuudessaan asiakastamme.


Äänestyksen lopputulos

Asiakkaat valitsivat muraalikseen teoksen “Sininen hetki”. Mielestäni se oli hyvä valinta, sillä se edusti hyvin lappilaista luontoa mutta minimalistisella ja selkeällä tavalla, joka olisi myös sopivan haastava toteuttaa käytännössä. Siinä oli huomioitu hyvin huoneen muu sininen sisustus sekä tulevan muraalin sijainti ylätasossa, sillä teoksessa maisema oli kukkulan huipulta.

Kun kuulimme äänestyksen tuloksen, valitun teoksen tehneen ryhmä esitteli teostaan ja sen toteutussuunnitelmaa tarkemmin. Esitimme sitten tarkentavia kysymyksiä ja aika lailla kaikki tuntui selkiintyvän.

Seuraavaksi oli aika toteuttaa itse muraali.


Luonnostelu

Päivämme alkoi Kuntotiellä tuntia liian aikaisin, sillä tellinkejä ei ollut vielä ehditty paikan päällä asettaa tullessamme. Se ei kuitenkaan meitä lannistanut, vaan heti kellon lyödessä viisi ryhdyimme toimeen.

Teimme ensin seinälle maalarinteipillä “gridin” eli ruudukon, joka helpottaisi teoksen suurentamista seinälle. Luonnostelimme hiilellä seinälle sen jälkeen itse teoksen ja sekoitimme maalit valmiiksi.


Maalaaminen

Toisena päivänä tullessani jatkamaan, muut olivat jo hienosti päässeet alkuun ja itse asiassa aika pitkällekin. Suurin osa taustoista oli valmiiksi maalattu. Itse ryhdyin vaaleimpien osien ja puiden maalaamiseen. Lauantaina lähdin myös maalaamaan, jolloin maalasin pikkuporoa ja täpliä muihin poroihin.

Sunnuntaina viimeistelin teosta muiden kanssa siistimällä teoksen reunoja, värikorjaamalla ja edelleen täplittämällä. Yhden maalaustoverin kanssa myös maalasin nimikylttiä, joka teokseen liitettäisiin. Sitten teos olikin valmis ja oli aika kerätä tavarat kokoon ja alkaa siistiä paikkaa.


Teoksen paljastaminen

Maanantaipäivänä 30.10. matka kulki taas kerran kohti Kuntotie 1, mutta tällä kertaa olimme vain läsnä paljastamassa (lähes) koko kurssin yhteisvoimin muraali asiakkaille virallisesti.

Kolme meistä lähti kertomaan tarkemmin teoksesta asiakkaille sekä kiittivät kaikkien puolesta tästä ainutlaatuisesta ja mukavasta tilaisuudesta, ja samoin kaksi keskuksen työntekijöistä lausuivat omat kiitoksen sanansa muraalin toteutumisesta.


Jälkikatsaus

En ollut ensin aivan varma, olisiko mukavaa tehdä muraali näin suuren kurssin kanssa, koska silloin ei yksittäisille henkilöille välttämättä jäisi paljon taiteellista vapautta, tai ylipäätään tekemistä. Mutta mieleni muuttui sen jälkeen, kun suunnitelma oli valittu ja itse muraalin maalaaminen alkoi. En ole koskaan ollut erityisen hyvä tai innokas maalari, mutta koska teos oli sen verran selkeä, sen tuottaminen oli yllättävän mukavaa ja erityisesti hyvässä seurassa.

Uskon, että muraali meni oikeaan paikkaan, jossa siitä todella voidaan nauttia ja hyötyä. Oli siis kunnia päästä ilahduttamaan paikan asiakaskuntaa. Ennen kaikkea tämähän oli kuitenkin juuri meille suuri ja ainutlaatuinen tilaisuus tehdä jotain hienoa ja erityistä - ja jotain mistä ylpeillä jopa CV:ssä

Muraalia työstänyt kuvislinjalainen Juuso iloitsee teoksen valmistumisesta.



sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Hyvinvointiaamupäivän risut ja ruusut

Erään opiskelijan kirjoittama kommentti:

"Hyvinvointiaamupäivä oli virkistävää vaihtelua pimenevään syksyyn. Vaikkakin mielestäni edellisvuoden hyvinvointiaamupäivä oli mielenkiintoisempi (pidin varsinkin ammattikoulun tapahtumapisteistä), ei tämäkään ollut hassumpi.

Aikaa yksittäisille pisteille olisin halunnut enemmän. Esimerkiksi poliiseja olisin mielelläni kuunnellut pitempäänkin kuin kymmenisen minuuttia. Balanssin esitelmä stressin hallinnasta oli hyödyllinen ainakin itselleni, varmasti monille muillekin. Kuvispaja oli jälleen kerran toteutettu hyvin ja jopa minä, huonona askartelijana, sain kirjanmerkin väkerrettyä kasaan ohjeiden mukaisesti. Ulkokuntosalille annan plussaa, erottui edukseen muiden pisteiden joukosta.

Ensi vuodelle toivoisin hieman vanhaa ja tuttua sekä myös jotain aivan uutta ja yllättävää."


Tapahtumassa kokeiltiin Keskuskentän uutta ulkokuntosalia.

Opiskelijat testasivat tietämystään terveellisestä ruokavaliosta Kahoot-visan avulla.

Jutta Pirttilahti haastatteli Iina Mönkköstä (4C):

Mitä pidit hyvinvointiaamupäivästä?
  • "Tapa hoitaa ei ollut yhtä hyvä kuin edellisinä vuosina. Tykkäsin siitä, että rasteja sai kiertää omaan tahtiin ja niin monta kuin haluaa. Nyt oli tiukat aikataulut, rajallinen aika käydä rasteilla ja useampi pakollinen luento. "Tapahtuman ulkoistaminen harmittaa, sillä opiskelijoilla ei ollut mahdollisuutta, toisin kuin aiempina vuosina, esitellä omia harrastuksiaan. Itse olisin halunnut pitää pajan omasta harrastuksestani, larppaamisesta, ystävieni kanssa."

Mitä tykkäsit kirjanmerkkipajasta?
  • "Kirjanmerkkipaja oli kiva, sillä sai näprätä käsillä ja keskittyä omaan tekemiseensä. Koulussa ei yleensä edes kuviskursseilla pääse askartelemaan näin ja oli mukavaa tehdä jotain erilaista."

Miltä uusi hyvinvointiaamupäivä tuntui verrattuna edellisiin vuosiin?
  • "Tosi stressaavalta. Aikaisemmat hyvinvointiaamupäivät olivat mukavan rentoja ja hauskoja, mutta nyt aikataulutus ja vuorot ahdistivat. Juokseminen pisteeltä toiseen oli stressaavaa ja epämiellyttävää."

Mistä tykkäsit ja mistä et tykännyt?
  • "Tykkäsin askarrella, aamupäivä ei tarjonnut minulle mitään muuta."

Kehitysehdotuksia?
  • "Vanha malli tulisi ottaa takaisin. Tapahtuman tulisi olla entiseen tapaansa rento ja vapaamuotoinen, voisi valita missä käy. On kuitenkin viimeinen vuosi niin ensi vuodella ei niinkään ole minulle vaikutusta."

Kuvispajassa askarreltiin kirjanmerkit.

Tapahtumassa pääsi kokeilemaan myös perhonsidontaa.

Kuvat: Tuukka Nerg

torstai 26. lokakuuta 2017

UNICEFin hyvän tahdon lähettiläs Eija Ahvo

”Abanambeene nambene!” lauloi Eija Ahvo, näyttelijätär ja laulajatar, vieraillessaan koulussamme esittelemässä Unicefin toimintaa hyvän tahdon lähettilään pestissään. ”Lapset ensin!” kuuluisi sama suomeksi.

Ahvo esitteli työtään hyvän tahdon lähettiläänä 31 vuoden kokemuksella. Vuonna 2016 hän pääsi vierailemaan Ruandassa, pienessä Keski-Afrikan valtiossa. “Tuhansien kukkuloiden ja hymyjen maassa”, kuten Ahvolle itselleen oli paikkaa esitelty.
Ruandassa Ahvo pääsi tutustumaan UNICEFin monialaiseen avustustyöhön ja näkemään sen tuloksia.

Kasvatuksen ja koulutuksen alalla töitä on tehty “child friendly school” -projektin kautta, jonka tarkoituksena on rakentaa kouluja, joissa lapset pääsevät opiskelemaan omalla äidinkielellään. Opetuksen lisäksi kouluissa myös huolehditaan hygieniasta, ruoasta ja puhtaasta vedestä. Jokaisen koulun yhteydessä onkin kaivo. ”Puhdas vesi on terveyden ehto”, kuten Ahvo asian ilmaisi.
Tuhannen päivän ohjelma on puolestaan neuvolaohjelma, jossa seurataan odottavien äitien hyvinvointia ja lasten kasvua ensimmäisen tuhannen päivän eli noin kolmen vuoden ajan. Apua tarjotaan myös hyväksikäytön uhreille ”one stop center” -ohjelman muodossa, ja HIViä sairastaville UNICEF tarjoaa esimerkiksi vertaistukea.

Lopuksi Ahvo vielä kertoi UNICEFin toiminnasta yleisesti ja tahtoi korostaa, että toimintaan mukaan pääsemiseen ei tarvita mitään erityistaitoja. Rovaniemellä on toiminut UNICEF-toimintaryhmä jo 60-vuoden ajan ja sen kautta pääsee toimintaan mukaan helposti. Tapoja auttaa on monia. Myös koulumme Lyseonpuiston lukio on osaltaan mukana toiminnassa. Lyska onkin pohjoisin Suomen 50 UNESCO-koulusta.



IMG_0617.jpg

Kuva: Nea Nissinaho 2c
Teksti: Anni Rantaniemi 2a