tiistai 3. lokakuuta 2017

Lapsuuden tekstien maailma

Kävin viime jaksossa ÄI04-kurssin, jonka aiheena on kielellä vaikuttaminen. Kurssi lähti käyntiin projektiluontoisella työllä, jonka aiheena oli lapsuuden tekstien maailma. Projektin myötä ymmärsin, kuinka vahva vaikutus teksteillä on siihen, minkälainen suhde ympäröivään maailmaan muodostuu.
Aiheeseen virittäytyäkseen opiskelijat saivat ensin itsekseen muistella kirjoja, elokuvia, tv-ohjelmia ja muita tekstejä omasta lapsuudestaan. Seuraavaksi muistoista keskusteltiin pienissä ryhmissä. Jo tässä vaiheessa huomattiin, että ryhmäläisiltä löytyi joitakin samoja tekstejä. Jokaisesta aihepiiristä koottiin pienryhmien kesken top 5 -listat, joita vertailtiin lopuksi muiden ryhmien kanssa.
Sovittiin, että kun top 5 -listat luetaan ääneen ja listalla on jokin itselle tuttu teksti, nostetaan käsi ylös. Näin nähtiin helposti, mitkä tekstit olivat suosituimpia kaikkien kurssilaisten kesken. Kun jokainen pienryhmä luki listansa, niillä alkoi toistua samoja asioita. Tuli ihanan nostalginen olo, kun joku muistutti vaikkapa tv-ohjelmasta, jota katsoi pienenä usein, mutta joka ei ollut tullut mieleen projektin aikaisemmissa vaiheissa.
Kaiken tämän taustatyön jälkeen kirjoitettiin essee, jossa pohdittiin, millainen maailma lapsuuden teksteistä hahmottuu. Esseessä sai oman valinnan mukaan kirjoittaa joko yleisesti kaikkien esille tulleiden tekstien pohjalta tai keskittyä vain omaan lapsuuteensa.
Tässä yksi teksti, joka projektin pohjalta syntyi.

Millainen maailma lapsuuden muistoista hahmottuu?

Työskentelimme äidinkielen kurssilla projektiluontoisesti lapsuutemme tekstien parissa. Teksti on monimuotoinen käsite, johon liittyvät kirjojen lisäksi myös esimerkiksi pelit, elokuvat ja uutiset. Muistelimme ensin lapsuuttamme yksin ja keskustelimme sitten muistoistamme pienissä ryhmissä. Lopuksi jaoimme heränneet ajatukset muiden kurssilaisten kanssa. Yksittäisistä muistoista muodostui laajempi kokonaisuus, joka kertoo 2000-luvun alussa eläneiden lasten maailmasta.
Kurssilaisille lapsuudessa luettujen kirjojen valossa maailma vaikuttaa iloiselta ja turvalliselta. Muumeista, Nalle Puhista ja Peppi Pitkätossusta kertovat tarinat olivat suosittuja. Samat kirjat toistuivat kurssilaisten muistoissa, mutta monilla oli myös oma suosikkikirja, joka ei välttämättä ollut muille lainkaan tuttu. Kirjoissa oli useimmiten yksinkertainen ja helposti seurattava juoni, joka parhaimmillaan perustui johonkin opetukseen. Kirjojen maailma oli varsin oikeudenmukainen: tarinoissa hyvä voitti pahan.
Kurssilaiset kuuntelivat lapsina monenlaista musiikkia, niin perinteisiä lastenlauluja kuin populäärimusiikkiakin. Lastenlaulut olivat usein hauskanpitoon perustuvia ja niihin liittyi jokin leikki, mistä hyvä esimerkki on Fröbelin palikat -yhtyeen musiikki. Lastenlaulujen riehakkuutta tasapainottivat pop-artistit, joista muun muassa Antti Tuisku oli suosittu.
Tv-ohjelmien joukosta löytyi kurssilaisille paljon yhteisiä suosikkeja, kuten Pikku Kakkonen ja Muumit. Iloisten tapahtumien lisäksi tv-ohjelmien maailmassa oli myös ripaus jännitystä. Jännittävien sarjojen, kuten Syrhämän ja Boforin, suosio kertoo lasten seikkailunhalusta. Tv-ohjelmissa oli kurssilaisten kesken vähemmän hajontaa kuin vaikkapa kirjoissa, mikä luultavasti selittyy tv:ssä esitettyjen lastenohjelmien rajallisella määrällä.
Elokuvien maailma oli pitkälti Disney-painotteinen. Suurin osa elokuvista oli piirrettyjä tai animoituja ja aiheeltaan fantasian piiriin kuuluvia. Varsinkin tyttöjen keskuudessa prinsessa- ja Barbie-elokuvat olivat suosittuja. Kirjojen tapaan myös elokuvien maailma vaikuttaa olevan oikeudenmukainen ja iloinen: tarinoissa oli lähes aina onnellinen loppu.
Pelien maailma on kurssilaisten lapsuudessa ollut selvästi muutoksessa. Perinteiset lautapelit, kuten Kimble, Afrikan tähti ja Arvaa kuka olivat suosittuja, mutta niiden rinnalle alkoi nousta myös kännykkä- ja konsolipelejä. Nykyään klassikoksi luokiteltava ”matopeli” oli kuuminta huutoa ja PlayStation-pelikonsolit kasvattivat suosiotaan. 2000-luvun tienoilla syntyneiden ikäryhmä alkaakin olla viimeisiä ryhmiä, joiden ensimmäinen matkapuhelin oli jokin muu kuin älypuhelin.
Kurssilaiset muistivat myös joitakin uutistapahtumia. Useimmin toistui Thaimaan tsunami vuodelta 2004, mutta myös Jokelan kouluammunta vuodelta 2007 oli jäänyt mieleen. On tietysti ymmärrettävää, että negatiiviset tapahtumat muistetaan selkeämpinä. Jos ikävät uutiset liittyvät jotenkin omiin läheisiin, ne voivat jäädä lapsen mieleen pelottavan selkeinä. Vaikka negatiiviset tapahtumat muistetaan paremmin kuin positiiviset, moni kurssilainen muisti myös Suomen Euroviisuvoiton vuodelta 2006.

Lapsuudesta mieleen jääneet uutistapahtumat tuovat raakaa realismia fiktiivisten tekstien luomaan onnelliseen ja turvalliseen maailmaan. Kuilu oikean elämän ja tarinoiden välillä on valtava. Se saa pohtimaan, pitäisikö lastenkirjoissa ja -elokuvissakin käsitellä ”oikean elämän” ongelmia, kuten vanhempien eroamista tai vaikkapa ystävän kuolemaa. Lapsuuden teksteissä vallitsevat perinteiset sukupuoliroolit: prinssi pelastaa prinsessan ja he elävät onnellisena elämänsä loppuun asti. Voiko tällä olla vaikutusta lasten suvaitsevaisuuteen (tai pikemminkin sen puutteeseen) aikuisuudessa?

lauantai 30. syyskuuta 2017

Vaelluksella Korouomassa

Tuulen humina, syksyn tuoksu ja henkeäsalpaavan kaunis ruska… Hiljalleen yltyvä veden solina ja joutsenten laulu. Laskevan auringon kauneus ja täydellisen suloinen hiljaisuus, joka kietoo syliinsä… Puiden lehdet humisevat tuulessa ja nuotion liekit tanssivat ja lämmittävät katsojiaan… Jos luulit tämän olevan jokin kuviteltu tarina, joudun kertomaan, että olet väärässä. Kyseessä on nimittäin vaellusretken kuvailua ja tunnelmia… :)


Osallistuin kahden ystäväni kanssa koulumme vaelluskurssille, jonka vaellusosuus oli 8. - 10.9. Kohteena oli Korouoma, ja tavoitteena noin kolmenkymmenen kilometrin vaellus. Kokonaisuudessaan meitä vaeltajia oli viitisenkymmentä. Vaellus tapahtui kuitenkin omissa telttakunnissa, mikä mahdollisti omassa tahdissa kulkemisen ja oman rytmin löytämisen. Usein saattoi kulua useita tunteja ennen kuin näki muita kurssilaisia. “Jälleennäkemiset” olivatkin monesti hauskoja ja aika kului hyvin kuulumisten jakamisessa ja jutustelussa.


Korouoman ympäristö on todella kaunista ja vaihtelevaa maastoa, mikä teki reissustamme erityisen miellyttävän. Pysähdyimme monesti vain ihailemaan kaikkea näkemäämme, varsinkin kun pääsimme vähänkin korkeammalle. Eräältä paikalta näki alas esteettömästi, ja sieltä löytyi laavu ja tulistelupaikka. Saimme iloksemme huomata, että kyseisellä laavulla oli muita vaeltajia, jotka eivät siis kuuluneet meidän ryhmäämme. Muutamien vilkutuksien jälkeen jatkoimme taas matkaa, mutta sillä kertaa hymysuin.


Eräs telttakuntalaisemme sai pitkin reissua mieleensä mielenkiintoisia vaaratilanteita, jotka me muut myöhemmin nimitimme “uhkakuviksi”. Niitä kertyikin kolmen päivän sisään monta, mutta yksikään niistä ei onneksemme toteutunut. Jos ei muuta niin saimme sentään hyvät naurut!
Muutama esimerkkiuhkakuva:
  • telttamme lähistöllä olevat kelopuut kaatuvat yöllä päällemme
  • isot irtokivet teltan lähellä antavat muille pelottavia päähänpistoja…
  • teltta romahtaa päällemme yön aikana ja liiskaa meidät
  • joku tipahtaa tiskatessaan järveen
  • joku juoksee yksikaiteisella sillalla ja liukastuu siltä alas
  • joku astuu ohi ja kierii alas
  • kohtaamme nälkäisen karhun
  • eksymme reitiltä emmekä löydä perille

Kokonaisuudessaan reissu oli oikein antoisa ja mukava. Meillä oli mahtava ryhmähenki ja uusia kokemuksia tuli useita. Oli todellakin ihanaa olla täysin luonnon keskellä kaukana koko modernista maailmasta. Asiat palaavat tietyllä tapaa tärkeysjärjestykseen, kun joutuu irti omasta arjesta. Kurssi on ollut todella hyödyllinen ja ennen kaikkea todella mukava. Suosittelenkin sitä ihan kaikille: kurssilla on paljon annettavaa, oli osallistuja kuka vain! :)

Mirva Kariniemi 3G

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tihkuinen, harmahtava perjantai-iltapäivä. Parkkipaikalla käy kuhina: ryhmä ihmisiä on lähdössä viikonlopun yli kestävälle seikkailulle läpi monimuotoisen Korouoman rotkolaakson. Mitä kaikkea matkalla voikaan tapahtua? Pääsemme seuraamaan tässä lyhyessä katkelmassa erään ryhmän tarinaa..

Ensimmäinen päivä starttaa innokkaissa merkeissä: kolmihenkinen ryhmä kävelee portin läpi kohti edessä häämöittävää seikkailua. Pieni sade ei lannista ryhmän jäsenten intoa, eihän heitä kuitenkaan ole sokerista valmistettu. Hetken aikaa kuljettuaan heidän täytyy kuitenkin pysähtyä säätämään rinkkojaan, minkä jälkeen matka jatkuu kohti leiripaikkaa. Ensimmäisen päivän leiripaikka löytyy nopeasti, ja yhtä nopeasti kohoaa teltta ja kohta metsän keskellä tuoksuu huumaava ruuan tuoksu. Pian ruokailun jälkeen ryhmän jäsenet kömpivät telttaan ja yö hiipii leiripaikalle; leiristä kuuluu enää tuulen ujellus ja sadepisaroiden ropina teltan seiniä vasten.


Toinen päivä starttaa koleasta, sateen kastelemasta teltasta. Aamutoimet sujahtavat nopeasti ja ryhmä on valmis päivän koitokseen: tiedossa on paljon kävelyä ennen seuraavaa leiripaikkaa. Päivän reitti kulkee ohitse Koronlatvajärven, jota ryhmä ihailee hetken samalla viettäen pienen tauon. Kuinka kevyt olo onkaan, kun rinkan saa pois selästä! Matka jatkuu, maisemat vaihtuvat ja juttu luistaa. Puolen päivän aikoihin ryhmä pitää hieman pidemmän tauon lounaan merkeissä. Lounaspaikalta matka jatkuu kohti Pajupuroa, jossa yhtä ryhmän jäsentä kohtaa yllätys: paikalle sattuu tuttu! Polun varrella vaihdetaan kuulumiset ja naureskellaan, kuinka pieni maailma onkaan! Pajupurolta matka jatkuu Piippukalliolle, joka on päivän päämäärä. Loppumatkasta ryhmän valtaa epätoivo: eikö leiripaikka saavu koskaan? Jalkoja särkee, rinkka painaa ja nälkä vaivaa pientä vaeltajan sielua. Voi sitä onnenpäivää, kun Piippukallion laavu näkyy! Teltta pystyyn, trangia tulille ja ruoanvalmistukseen! Illalla uni todellakin maittaa ja ryhmäläiset vaipuvat uneen. ZzzZZzZzzz…


Kolmantena päivänä matka jatkuu aamuvarhaiselle kohti Koivuköngästä, joka on matkan lopullinen määränpää. Matkaa Piippukalliolta Koivukönkäälle on hieman yli 6 km. Ennen Koivuköngästä on valittavana kaksi erilaista reittiä: joko jatkaa matkaa rotkon pohjalla lehtomaisessa maastossa tai nousta Julmakalliolle ja kävellä rotkon reunalla. Ryhmä päättää nousta Julmakalliolle. Nousu on jyrkkä ja raskas, mutta ylhäällä avautuvat maisemat ovat todella hienot! Reitti kulkee todella lähellä jyrkänteen reunaa, joten jokainen askel täytyy katsoa tarkasti, erityisesti kun ryhmä lähtee laskeutumaan maata kohden. Lasku jatkuu ja jatkuu, kunnes lopulta ryhmä saapuu portaille. Vaikka voisi luulla, että portaat helpottaisivat laskeutumista, ei asia kuitenkaan ole näin: osa askelmista on rikki ja ryhmän täytyy tarkasti, katsoa kestääkö askelman päälle astua. Portaiden laskeutumisen jälkeen matkaa Koivukönkäälle on noin 2 kilometriä. Väsymys painaa ryhmän jäseniä ja huojennus valtaa jäsenet, kun Koivukönkään parkkipaikka häämöttää: pian 30 km on taputeltu ja kotimatka voi alkaa! Reissusta jäi matkalaisille hyvä, vaikkakin väsynyt olo.

20170910_111824.jpg

Koivukönkään parkkipaikalle saavuttuaan eräs ryhmän jäsenistä oli totaalisen loppu. Matka oli mukava, mutta kyllä se 30km tuntuu jäsenissä! Suosittelen kyllä vaelluskurssia kaikille, vaikka se voi olla fyysisesti rankkaa, mutta kokemus ja ystävien kanssa ajan viettäminen peittoavat väsymyksen mennen, tullen ja palatessa!

Ursula Karjalainen 3G

Tunnelmia IB-Seremony-juhlasta

Juhlaa varten oli tehty näyttävät koristelut koulun aulaan.

Juhlijoita odotti asianmukainen kahvipöytä, johon tarjottavat
olivat tehneet nuoremmat IB-opiskelijat yhteisvoimin.
Lyseonpuiston lukion rehtori Tuovi Palomaa piti tervetulopuheen.

Uudet IB-ylioppilaat juhlassa.

Äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori Tuula Saraniemi piti juhlapuheen.

Opiskelijan puheen piti Essi Koski.

Ennen tarjoiluja IB1-luokkalaiset esittivät hienon tulkinnan Anssi Kelan kappaleesta 1972.

Tarjoilujen aikana vieraita viihdytti sambialainen Zambian Vocal Connection. Kuvassa on lauluryhmän lisäksi pre-luokkalaisia.
Kuvat: Janina Toljamo

lauantai 16. syyskuuta 2017

Teatterissa äidinkielen kurssilla

Perjantaina 1.9. muutaman kurssin opiskelijat pääsivät katsomaan Rimpparemmin ja Aurinkobaletin tanssiteatteriesitystä Kymmenen laulua naisesta. Teatteriin pääsivät mm. ÄI04-kurssin opiskelijat. Esityksen jälkeen he saivat tehtäväkseen kirjoittaa lyhyet kommentit haluamastaan esityksen osasta. Tässä kolme tekstiä kurssin opiskelijoilta.




sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Rehtorin tervehdys

Lyseonpuiston lukion lukuvuosi 2017–2018 on pyörähtänyt käyntiin mukavasti – rauhallisissa ja iloisissa tunnelmissa. Olen ollut tosi positiivisella mielellä aloittaessani työt Lyskan rehtorina. Henkilökunta ja opiskelijat tulivat töihin kesälomiltaan silminnähden virkistyneinä.

Kun kävimme opettajien kanssa suunnittelupäivien aikana keskusteluja lukuvuoden painopistealueista, tärkeiksi asioiksi nousivat Vihreä lippu -koulun ja Unesco-koulun periaatteet ja arjen toiminta sekä koulun käytännön asioiden jouheva sujuminen. Itselleni erittäin tärkeitä asioita ovat opiskelu- ja työhyvinvointiin liittyvät asiat sekä koko kouluyhteisön keskinäisen yhteistyön tiivistäminen. Olen tavannut opiskelijakunnan hallituksen ja ohjaavan opettajan ja toivon tiivistä yhteistyötä myös opiskelijoiden kanssa mm. ”Hyvinvointi liikkuvalla Lyskalla” -teeman sekä hiljaisen työskentelyn tilan kalustamisen merkeissä.
Toivon, että me kaikki kouluyhteisömme jäsenet välitämme toisistamme, arvostamme toisiamme ja mahdollistamme toisillemme myönteisiä, antoisia ja opettavaisia kokemuksia.
Mukavaa ja menestyksellistä lukuvuotta koko kouluyhteisöllemme!

Tuovi Palomaa
rehtori

tiistai 15. elokuuta 2017

Cesme-projektimatka Noreen

Maanantaina 29.5.2017 aamuyöstä 7 Lyskan opiskelijaa sekä kaksi opettajaa, Raimo Huhtala ja Timo Lakkala, lähtivät Rovaniemen lentokentältä kohti Norjaa. Kyseessä oli Cesme-projektiin liittyvä projektimatka Oslon lähellä sijaitsevaan kylään Noreen. Aikaisemmin tänä vuonna 7 muuta lyskalaista osallistui yhdessä Raimo Huhtalan ja Janne Oinaksen kanssa ensimmäiseen Cesme-projektimatkaan, jossa käytiin vierailemassa Mikolowissa Puolassa.

Cesme-projekti on kansainvälinen matematiikkaprojekti, jonka tarkoituksena on antaa nuorille varmuutta matematiikan ja kielten käyttöön sekä mahdollisuus päästä tutustumaan uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Samalla projektissa perehdytään energiakysymyksiin ja tutkitaan nuorten älylaitteiden energiakulutustottumuksia. Projektissa on osallisena yksi koulu Tsekin tasavallasta, Suomesta, Norjasta ja Puolasta.

Saavuimme maanantai-iltapäivänä Numedalin lukioon. Muilla oli alkanut koulussa vuoden viimeinen koodiviikko, mutta me projektimatkalaiset olimme suorittaneet kokeet jo etukäteen, joten koulu oli siltä osin suoritettu. Pitkän matkan jälkeen alkoivat tutustumisleikit, joita norjalaiset nuoret olivat meille suunnitelleet. Puolasta ja Tsekin tasavallasta tulleet opiskelijat olivat saapuneet määränpäähän jo lauantaina, joten meidän suomalaisten täytyi etsiä paikkamme ryhmästä, mikä onnistui melko kankeasti ensimmäisenä päivänä, kun muut olivat jo tutustuneet toisiinsa. Norjalaiset kuitenkin onnistuivat varsin hyvin saamaan meidätkin mukaan porukkaan. Teimme yhdessä tacoja lukion kotitalousluokassa ja söimme yhteisen illallisen, ennen kuin lähdimme busseilla ja muilla kyydeillä isäntäperheisiin, joissa asuimme tulevan viikon.

IMG_5795.JPG

Opiskelijoita Numedalin lukiossa on hyvin laajalta alueelta, ja niin ollen aina iltaisin, kun oli aika palata isäntäperheisiin, hajaannuimme kaikki hyvin kauaksi toisistamme. Koulumatkat ovat alueella pitkät, jopa tunnin mittaiset, ja suurin osa opiskelijoista kulkee ne bussilla. Noren keskustassa ei ollut kuin yksi kauppa ja kirkko lukion lisäksi, mikä kertoo paikan pienuudesta.

Ensimmäisen päivän jälkeen tulimme koululle yhdeksäksi. Meidät jaettiin ryhmiin ja meille annettiin tehtäväksi käsitellä raakamateriaali, jonka olimme saaneet aikaisemmin keväällä tekemästämme mittauksesta. Mittauksessa keräsimme viikon ajan dataa puhelimen akun ja sovellusten käytöstä.

Ensin kerätty data täytyi puhdistaa, minkä jälkeen jokainen ryhmä sai tehdä lyhyen tutkimuksen aineiston pohjalta. Kun tutkimukset olivat valmiit, ne esiteltiin kaikille.

IMG_5804.JPG IMG_5815.JPG

Toisen päivän jälkeen matkan haasteellisin osio oli ohi. Seuraavana päivänä projektilaiset laitettiin kuntoilemaan, kun ohjelmassa oli 20 km resiinapyöräilyretki Vegglistä Noreen. Tuolla välillä on vanhat ratakiskot, jotka on rakennettu, kun Rödbergiin, kaupunkiin hieman Noresta pohjoiseen, on rakennettu vesivoimalaa. Rakennustöiden jälkeen junaliikenne on lakkautettu alueelta, ja nykyään kiskoilla kulkee enää vain resiinapyöriä, joita mekin pääsimme kokeilemaan. Yhteen pyörään mahtuu kaksi ihmistä: yksi kyytiin ja toinen polkemaan. Puhelimien muistit täyttyivät kuvista, kun pääsimme ajamaan vuoren kupeessa kulkevia kiskoja pitkin, jotka pariin kertaan kulkivat tunneleidenkin läpi.

IMG_5871.JPG IMG_5956.JPG

Kiskot päättyivät Noren lukion eteen, ja osa opiskelijoista meni laskemaan laskuja, jotka oli annettu tehtäväksi ennen pyörämatkan alkua ja joihin piti kerätä tietoa matkan varrelta. Me muut opiskelijat kuitenkin lähdimme pyöräilemään takaisin Veggliin, sillä pyörät täytyi palauttaa lähtöpaikkaan.

Laskemista oli ohjelmassa myös torstaina, kun lähdimme tutustumaan vesivoimalaitoksiin. Norjan valtio on antanut vesivoimaloille paljon vastuuta ympäristöstä huolehtimiseen. Voimaloiden tehtävänä on ylläpitää jokiekosysteemejä muun muassa viljelemällä kalaa. Norjan vesivoima on kehittynyt paljon, ja siinä panostetaan ympäristötyöhön.

Pääsimme päivän aikana tutustumaan kalanviljelylaitokseen, uudenaikaiseen vesivoimalaan, jossa kaloja varten on jokeen upotettu kiviä ja joka päästää osan joen vedestä koko ajan virtaamaan joenuomassa. Tutustuimme myös vanhaan voimalaan Rödbergissä, minne vesi tuli ennen valtavia putkia pitkin ylhäältä vuoren rinteiltä. Iltapäivällä menimme puistoon grillaamaan.

IMG_6069.JPG

IMG_6092.JPG IMG_6102.JPG

IMG_6115.JPG

Seuraavana päivänä moni oli palanut kasvoista, sillä torstaina aurinko paistoi koko päivän. Perjantaina kuitenkin satoi, kun bussit veivät meitä Kongsbergiin. Kongbergistä jatkoimme Osloon junalla, jossa hätäisesti kävimme katsastamassa Oslon oopperatalon ja ostamassa tuliaiset. Sitten pitikin jo lähteä lentokentälle ja kohti kylmää kotikaupunkia.

IMG_6124.JPG IMG_6136.JPG

Projektimatka oli ehdottomasti onnistunut tavoitteissaan. Me tulimme varmemmiksi kieltenkäytössä. Pääsimme tutustumaan käytännön matematiikkaan ja fysiikkaan sekä saimme tutustua kulttuureihin ja niiden eroihin. Saimme myös nähdä opettajista uusia puolia ja löysimme uusia ystäviä. Seuraavana syksynä Cesme-projekti jatkuu Rovaniemellä, kun projektilaiset tulevat tutustumaan Suomeen Puolasta, Tsekin tasavallasta ja Norjasta.

Teksti: Kaisja Semenoja

perjantai 9. kesäkuuta 2017

Väistyvän rehtorin tervehdys

Jaa että miltäs tuntuu?

Hienojen kevätjuhlien ja läksiäisten jälkeen tuntuu hiukan haikealta. Mukavat muistamiset lämmittivät mieltä. Oli valtavan upeaa, että runokirjaan ”Jo Vain” oli kasattu myös opiskelijakunnan, opettajien ja koulusihteerien runoja; aivan tuli sellainen hyvä olo. Ikään kuin olisi saanut jotain valoa ja virkeyttä aikaiseksi. Samoin Esan sävellys riimin pätkään ”Taidosta ja Tiedosta” tuntui upealta. Ja se vieläpä esitettiin kantaesityksenä kevätjuhlissa! Mahtavaa!

Uudet ylioppilaat painavat lakit päähänsä. Kuva: Tuukka Nerg

Lakkiaisjuhlassa ylioppilaan puheen piti Inkeri Kinnunen. Kuva: Hanna Korhonen

Nyt näin ensimmäisiä eläkepäiviä vietellessä ei oikein tajua tilannetta. Tuntuu kuitenkin siltä, että ympyrä olisi sulkeutunut. Aloitin palkalliset kesätyöt 51 vuotta sitten Metsähallituksessa heti koulun päätyttyä kesällä 1966. Postiautolla lähdettiin heti viiden jälkeen kohti Liekopaloa. Auto oli täynnä meitä kesätyöläisiä. Vain minä ja Vuokko olimme alaikäisiä – 14 vuotiaita. 16 olisi pitänyt olla!
 
Ilma oli normaalin kylmä ja takatalvi koetteli. Iskimme maahan taimia urakkamiesten tahtiin lähemmäs 700 päivässä, vaikka 400 olisi riittänyt. Illalla viiden jälkeen olimme kotona. Nopean pesun ja ruokailun jälkeen sammuin sänkyyn ennen kuutta. Äiti herätti viideltä ja taas lähdettiin. Sinä kesänä näin ilta-auringon ensimmäisen kerran juhannuksen jälkeen, kun istutuksissa oli kahden viikon tauko. Olin metsähommissa 10 kesää. Voimien karttuessa jaksoi sitten valvoakin iltasella. Istutimme ns. Osaran aukeita useita kesiä. Kymmenittäin Muonion nuorisoa asui vanhoilla savotoilla kuin kesäleireillä. Yksi ammattimetsuri ja emäntä pitivät vahtia, ja siinä töitä piisasi.

Metsähommien taukoaikoina kannoin postia. Olen luultavasti edelleenkin Muonion pitkäaikaisin pyhäpostin kantaja. Palkka ei muita houkutellut. Pyryssä, pakkasessa ja pimeässä saattoi aikaa kulua 20-30 kilometrin matkaan kuusikin tuntia. Välillä piti hakea postilta uutta jaettavaa, kun kaikki ei postilaukkuun ja polkupyörän tarakalle mahtunut. Postinhoitaja Aune-rouva maksoi kuitenkin säntillisesti viikoittain kahden tunnin palkan.

18-vuotiaana sain ylennyksen työnjohtajaksi. Istutimme kesäisin satoja tuhansia taimia auringon korventamille kankaille ja kiveliöihin. Muonion äidit istuttivat taimia kuin kukkasia. Pojat kantoivat laatikoita. Valeistutuksilla yritimme pitää taimet kosteina ja hengissä. Siinä koulussa opin johtamisen perusteet – ihan kantapään kautta.

Ajatus sisätöistä pätkähti päähän heti armeijan jälkeen talvella 1973. Hyppäsin aamulla viiden jälkeen umpihankeen Kangosjärvessä suuntana Sulaojan kylmä savotta 10 kilometrin päässä. Sinne 40 asteen pakkasessa umpihangessa pimeällä tarpoessa tuli mieleen, että ainakin keskitalvella voisi olla mukava piirrellä kuvioita paperille jossakin lämpöisessä, muiden ihmisten kanssa.

Ja niinhän siinä kävi.

Olen saanut nauttia työstä nuorison kanssa hyvien työkavereiden kera.
Kiitollisin mielin palaan kierroksen alkuun ja katson, että mitähän nyt sitten tekisi, kun metsätkin on istutettu.

Rovaniemen Koskenkylässä
6.6.2017 Jorma Hämäläinen

Hämäläinen Lyskan kevätjuhlassa. Kuva: Lotta Laitila